Talviretkeilyä Syötteen kansallispuistossa

Olen aikaisemminkin maininnut, että yksi meidän (elämän mittainen) tavoite on käydä kaikissa Suomen 40:ssä kansallispuistossa. Nyt vuorossa oli meitä melko lähellä sijaitseva Syötteen kansallispuisto, jossa vietimme retkeillen kaksi yötä. Aikasemmin olemme käyneet yhdessä Riisitunturin, Päijänteen ja Rokuan kansallispuistoissa. Aika monta on siis vielä jäljellä!

Syötteen kansallispuisto on kolmen kunnan alueella: Pudasjärven, Posion ja Taivalkosken. Kansallispuiston luontokeskus josta mekin matkamme aloitimme sijaitsee Pudasjärvellä. Syöte on Suomen runsas lumisimpia alueita ja kansallispuisto on erityisen tunnettu satumetsämäisistä tykkylumipuistaan. Harmi että pääsiäisen aikaan tykky oli jo sulanut pois puista!

Kansallispuistossa voi talvisin liikkua suksilla, lumikengillä, fatbikeilla ja tietenkin kävellen. Hiihtoladut ja talviretkeilyreitit muille liikkumismuodoille ovat suurimmaksi osaksi erikseen. Meillä oli tarkoitus mennä suksilla (Antti) ja lumikengillä (minä) mutta totesin jo alkumatkasta että lumikengistä oli enemmän haittaa kuin hyötyä. Sää oli jo ennen pääsiäistä ollut niin lämmin, että se lumi mitä oli jäljellä oli melko sohjoa. Talviretkeilyreitti kantoi melko hyvin ilman lumikenkiäkin, mutta reitin viereinen sohjo taas ei yhtään edes lumikengät jalassa. Alan ehkä itsekin pikkuhiljaa lämmetä ajatukselle hiihtämisestä, koska näyttihän se vähän vauhdikkaammalta touhulta. Vaikka mikäpä kiire siellä luonnon keskellä oli kävellessä!

Lähdimme Syötteen luontokeskukselta talviretkeilyreittiä kohti Ahmatupaa (Ahmakierros), jonne on n. 8 km matka. En ole vielä ainakaan kovin innostunut talvitelttailusta, (vaikka muuten telttailemmekin paljon) joten olimme varanneet Ahmatuvan varaustuvan puolelta yöpaikan kahdeksi yöksi. Ahmatuvalla on myös autiotuvan puoli, jossa toimi nyt talvisesongin aikaan päivisin kahvila. Tupien varustuksessa ei näyttänyt olevan kovin suurta eroa, mutta varaustupaan kuuluu myös saunan käyttö. Hintaa varaustuvan petipaikalla oli 12 e/yö/hlö. Molemmissa tuvissa oli varustuksena kamina ja kaasuliesi ja läheisestä kaivosta tai purosta sai juoma- ja käyttövettä. Saunan lisäksi pihapiirissa oli mukava kota ja tietenkin huussi. Varaustuvan puolella oli kymmenen petipaikkaa, mutta syystä tai toisesta sitä myydään vain kahdeksalle.

Illalla saavuttuamme Ahmatuvalle siellä olikin jo sauna lämmin, kaminassa tulet, puut tehty ja vedet haettu joten ilta meni lähinnä retkiruokaa syödessä ja saunoessa. Uni tuli hyvin, kun oli päivän ulkoillut vaikka etukäteen olin ajatellut etten varmaan nuku kovin hyvin tuommoisessa jaetussa tuvassa.

Tauko

Ahmatupa

Tällä tupa lämpeni äkkiä

Sauna

Seuraavana päivänä aamupalan jälkeen lähdimme retkelle kohti Ahmakallion näköalatornia, jonne on Ahmatuvalta suuntaansa n. 3 km:n matka. Maisemat näköalatornista olivat kyllä oikeasti näkemisen arvoiset! Joten suosittelemme siellä käyntiä, vaikka sinne melkoista ylämäkeä saikin tarpoa. Palattuamme tuvalle ilta kului kodassa makkaraa paistaen, saunaa lämmittäen, puita tehden, vesivarantoja täyttäen, taas syöden ja saunoen.

Pikku-Syöte ja Iso-Syöte

Evästauko

Eväinä tällä  parin yön reissulla meillä oli makkaraa, leipää, voita, juustoa, kananmunia, puuroa, pari purkkia broileria, semmoinen Blåbandin kanarisottopussi (ei ollut 10 min keittoajan vuoksi kovin kätevä), valmiita retkiruokia (joihin lisätään vaan vesi ja annetaan hautua pussissaan), valmiskeittoa ja suklaata. Näin painavia eväitä ei kyllä esim. viikon vaellukselle voisi kuvitellakaan ottavansa, joten retkiruokailuissa meillä on vielä vähän kehitettävää. Vinkkejä hyvistä ja kätevistä retkiruuista otetaan vastaan. Ja myös hyvänmakuisista valmiista retkiruuista, niitä sahanpurun makuisia ruokia ei kovin montaa päivää viitsi syödä.

Ilmeeni kun teen kiehisiä

Uudella lahjapuukolla kelpasi veistää!

Syöte voisi olla hieno paikka myös syksyllä maastopyörällä kierrellen. Ehkäpä käymme siellä uudelleen, kun se aika lähelläkin sijaitsee. :)